Uutta tulossa: Kasvuhuone avataan pian!

Kyllä vain, tämän sivun viimeisestä päivityksestä on aikaa. Ja vieläpä kokonaiset kolme vuotta! Eikä tarkoituksenani olekaan ylläpitää tätä sivustoa, vaan suosittelenkin sinua jatkossa klikkaamaan itsesi suoraan osoitteeseen http://www.kasvuhuone.fi. Sieltä tulet löytämään pähkinänkuoressa omani sekä monen muun osaajan osaamisalueet monipuolisten palveluiden muodossa. Kiitos vielä, että vierailit sivullani, ja näkemisiin pian Kasvuhuoneessa!

Advertisements

Coaching elämäntaitona

Mitä tapahtuu, kun sosiaalipsykologi eksyy coaching-kurssille? Mistä tässä paljon puhutussa menetelmässä oikeastaan on kyse? Mitä opittavaa Suomen kansalla ja muun maailman asukkailla on coachingista? Coaching on menetelmä, josta yhä useampi suomalainen kuulee puhuttavan niin yksityiselämän kuin yrityselämän kontekstissa. Se on menetelmä, jota kohtaan suomalaisilla on paljon ennakkoluuloja. Se on menetelmä, jonka kulissien taakse kannattaa kurkistaa. Nimittäin näiden kulissien takaa saattaa äkkiä paljastua äärimmäisen hyödyllinen taito nimeltään elämäntaito.

Milloin matkustit viimeksi taksilla? Todennäköisesti istuit taksin takapenkille ja kerroit kuskille määränpääsi. Mitä jos taksikuski olisikin autoon astuessasi kehottanut sinua istumaan ratin taakse ja istahtanut viereesi pelkääjän paikalle? Hän olisi kysynyt sinulta, mitä odotit määränpäältäsi, mitä kautta halusit ajaa, tarvitsitko karttaa tai navigaattoria, koitko tarvetta käydä tankkaamassa autoa tai halusitko kenties matkaseuraa. Kolarin sattuessa taksikuski olisi auttanut sinua ja auton ollessa liikkeellä kannustanut sinua ajamaan rohkeammin. Hänen tehtävänsä olikin auttaa sinut ajamaan haluamaasi määränpäähän ja oppimaan matkalla mahdollisimman paljon itsestäsi ja elämästä. Coach (suom. elämäntaidon valmentaja) toimii tällaisena taksikuskina. Hänen tehtävänsä on auttaa asiakasta pääsemään tavoitteisiinsa – uuteen työpaikkaan, parisuhteeseen, parempaan taloudelliseen tilanteeseen, yrityksen perustamiseen, itsensä tuntemiseen tai vaikka avaruuteen.

Coaching on prosessi, jossa aktivoidaan ihmisiä, tuetaan ja haastetaan asiakasta mukavuusalueensa ulkopuolelle, annetaan uusia ja kehitetään jo olemassa olevia taitoja kysymällä kysymyksiä ja käyttämällä muita tekniikoita. Muodollista eli niin sanottua formaalia coachingia on pätevä tekemään kuka tahansa – toivottavasti – koulutuksen käynyt henkilö. Asiakkaan kanssa sovitaan tapaamisista, lasku tulee perässä ja usein lysti on todella sen arvoista. Ongelmana on se, ettei suurin osa ihmisistä tiedä, mitä coaching on, eikä kaikilla niistä, joilta tieto löytyy, ole siihen varaa.

Jokaisessa meissä asuu coach

Muutama vuosi sitten eksyin puolivahingossa coaching-kurssille, joka hinnaltaan ja aikataulutukseltaan sattui sopimaan suunnitelmiini tutustua tähän työkaluun paremmin. Ymmärsin pian, että kyseessä oli paljon muutakin kuin organisaatioiden kehittämisen menetelmä ja ainakin muuta kuin yliampuva elämänmuutoshypetys. Aloin ymmärtää, että oikeastaan kyseessä onkin elämäntaito, jota pitäisi opettaa lapsille koulussa ja opiskelijoille lukioissa, korkeakouluissa ja yliopistoissa.

Luonnollisen tästä näkemyksestä tekee se, että coaching on osa ihmisluontoa. Jokainen meistä on joskus saanut kunnian auttaa toista ihmistä – esimerkiksi ystävää, sukulaista tai kollegaa – ymmärtämään jonkun asian uudella tavalla ja kannustaa häntä toimimaan. Henkilö on ehkä jälkikäteen kiittänyt harvinaisen antoisasta keskustelusta. Osaamalla kysyä hyviä kysymyksiä voimme auttaa ihmisiä saavuttamaan loistavia oivalluksia ja odottamattomiakin tuloksia. Tällaista lähestymistapaa coachingiin voimme nimittää epämuodolliseksi eli informaaliksi coachingiksi. Tällöin sovellamme coachingin tarjoamia työkaluja jollakin jo olemassa olevalla elämän osa-alueella, kuten läheisissä ihmissuhteissa tai työtilanteissa. Lääkäri saattaa kysyä potilaaltaan holistisempia kysymyksiä, opettaja voi saada oppilaan ymmärtämään oman toiminnan merkityksen ja vanhempi saattaa kannustaa lasta pohtimaan ratkaisuja ongelmaan sen sijaan, että käskisi lapsen ratkaista tilanteen tietyllä tavalla.

Eräs ystäväni alkoi pian kurssin jälkeen coachata ihmisiä baarissa. Epäilen, että kukaan ”asiakkaista” ymmärsi jälkikäteen ystäväni käyttäneen keskustelussa tiettyä tekniikkaa. Meitä kaikkia coacheja (ja ihmisiä) yhdistääkin usein halu auttaa muita ihmisiä ja parantaa maailmaa pieni pala kerralla – maksoi asiakas siitä tai ei. Coaching vaatii tekijältään avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta erilaisia ihmisiä ja heidän maailmankatsomustaan kohtaan ja senkin takia se sopii mainiosti sosiaalipsykologille.

Uusi elämäntapa

Coaching on oivallinen työkalu muiden auttamisessa, mutta se on ennen kaikkea yksilön tai ryhmän tapa katsoa maailmaa ja kohdata tilanteita. Mitä jos ihmiset haasteen tai ongelman kohdatessaan alkaisivatkin automaattisesti pohtia ja toteuttaa ratkaisuja tilanteeseen? Tai katsomaan tilannetta täysin uudesta näkökulmasta? Usein tämä lähestymistapa jää haaveeksi, sillä meiltä puuttuvat tarvittavat työkalut uudelle ajattelulle. Emme välttämättä osaa arvioida tilannetta, asettaa itsellemme hyviä tavoitteita, keksiä täysin uusia ratkaisuja tai saada tarvittua toimintaa aikaiseksi. Sen sijaan keskitymme vain ongelmaan.

Vuosia käymäni kurssin jälkeen jouduin tilanteeseen, jossa totesin tarvitsevani kipeästi coachia. Elämäni tuntui paisuneen hallitsemattomaksi ryppääksi työtehtäviä, joiden välillä palloilin milloin mihinkin aikaan vuorokaudesta. Coach-verkostoni on melko laaja ja aloin miettiä, kuka tutuistani olisi valmis coachaamaan minua lyhyellä varoitusajalla. Vaihtoehtoja oli todella rajoitetusti, ja lopputulos yllätti itsenikin. Ääni päässäni sanoi, että istutaanpa alas ja aloitetaan. Käytin oppimiani työkaluja seuraavan reilun tunnin aikana, ja päädyin yllättävään lopputulokseen. Ymmärsin pian, että monia elämäni osa-alueita yhdistämällä voisin saada aikaan jotain suurta ja merkityksellistä, ja laadin itselleni kymmenen vuoden tavoitteen. Tämä tavoite liittyy siihen, miten lapsille ja nuorille voidaan tehokkaasti ja antoisasti opettaa elämäntaitoa muun koulunkäynnin ja harrastustoiminnan ohessa.

Kolmas coachingin muoto onkin itsensä coachaaminen, jossa henkilö käyttää oppimiaan työkaluja ja tekniikoita itseensä. Tämä lähestymistapa ei välttämättä vaadi paperia ja kynää, vaan se saattaa tapahtua muutamassa sekunnissa haasteen tai mahdollisuuden kohdatessa. Tämä on elämäntaito, joka tuli kurssilta ikään kuin kaupan päälle ja muutti omaa ajatteluani puolihuomaamatta monipuolisemmaksi, ratkaisukeskeiseksi ja toimintaan suuntautuvaksi. Jälleen kerran sisäsyntyiselle coachille oli käyttöä, ja mikä olisikaan sen arvokkaampaa kuin päästä tutustuttamaan lapsia ja nuoria (ja miksei vähän vanhempiakin) tähän olemassa olevaan voimapesään.

Pauliina on sosiaalipsykologi, kouluttaja, coach ja konsultti. Pauliina coachaa asiakkaita osan ajastaan ja järjestää WeCreate -coachingsertifiointikursseja Suomessa ja muualla Euroopassa. Päätoimisena työnään Pauliina on mukana kehittämässä teollisuuden alan yrityksien työturvallisuuskulttuuria ja kouluttamassa niiden henkilöstöä työturvallisuuteen ns. inhimillisten tekijöiden näkökulmasta.

Tämä teksti ilmestyy kokonaisuudessaan seuraavassa Sosiaalipsykologit ry:n lehdessä.